Teknologiasta on tullut osa yhteiskunnan todellisuutta, eikä sitä voi sivuuttaa myöskään hyvinvointipalveluissa. Sosiaalipalveluissa verkkoneuvonta on verrattain uusi kohtaamisen palvelumuoto, missä kerätään, jaetaan ja välitetään tietoa. Asiakkaat asioivat yhä enemmän erilaisilla sähköisillä foorumeilla, jolloin sosiaalialan kentällä tarvitaan tietoa siitä, mitkä uudet työmuodot kehittäisivät palveluja toivottuun suuntaan. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijöiden tietotaito perustuu vielä usein henkilökohtaiseen kiinnostukseen teknologiaan ja vaihtoehtoiseen tapaan tuottaa palvelua, mutta erilaisten verkkosovellusten käyttöönotto syventää ja monipuolistaa työntekijöiden tietämystä ja osaamista. Tärkeimmät ominaisuudet työntekijälle ovat ammatillisuus, sopivuus sosiaalityöhön, sosiaaliset taidot ja tilannetaju sekä verkkotyöskentelyyn liittyvät taidot (Ohtonen 2011, 1, 9, 12, 13, 15.)
Sosiaalipalveluissa verkkoneuvonnan tavoitteena on ylläpitää, tukea, täydentää ja uudistaa jo olemassa olevaa palvelua helpottamalla kuntalaisten mahdollisuuksia ottaa yhteyttä ja asioida sosiaalipalveluissa sekä nopeuttaa tiedonsaantimahdollisuuksia. Verkkoneuvonta voi siis parantaa palvelujen saatavuutta ja tehokkuutta. Myös kynnys verkkoneuvonnan kautta tapahtuvaan yhteydenottoon voi olla pienempi (Ohtonen 2011, 20.)
Jeppe Juomapäiväkirja on suuntaa antava palvelu. Se ei sisällä varsinaista työntekijän ja asiakkaan välillä tapahtuvaa verkkoneuvontaa eikä siihen kirjauduta omalla nimellä. Asiakkaan ei siis tarvitse rekisteröityä, eikä tunnistautua esim. verkkopankkitunnuksilla. Asiakas voi koko sovelluksen käyttöajan esiintyä nimettömästi. Asiakas voi kuitenkin saada tarvittaessa lisäapua sivustolta aukeavista linkeistä, joissa asiakkuuden tunnistamiseen, salassapitoon ja turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota. Jeppe Juomapäiväkirja antaa luotettavaa tietoa alkoholinkäytöstä ja haitoista, sekä kannustaa ihmistä pysymään itse itselleen asettamassa tavoitteessa. Neuvot ja ohjeet eivät kuitenkaan ole yksilöllisiä, vaan sovellus tuottaa samat ohjeet toiselle käyttäjälle, joiden kirjaukset vastaavat toisiaan. Juomapäiväkirja toimii palveluna siis siinä vaiheessa, kun asiakas vielä itse yrittää rajoittaa juomistaan, eikä koe tarvitsevansa siihen muuta apua tai tukea, kuin ”kasvottoman” oma-apu-sovelluksen.
Tulee kuitenkin muistaa, että osa väestöstä on e-palvelujen ulkopuolella ja näistä palveluista syrjäytyminen rajoittaa näiden henkilöiden mahdollisuuksia saada palveluja ajasta ja paikasta riippumatta. Osa asiakkaista eivät halua tai osaa käyttää palveluita tai heillä ei ole tietoa e-palvelujen olemassaolosta. Tällaiseen syrjäytymiseen olisi puututtava ja laadittava sovellukset sellaisiksi, jotta ne olisivat mahdollisimman monen käytettävissä (Ohtonen 2011, 53, 54.)
LÄHDE
Ohtonen, Vuokko 2011. e-Asiantuntijuus sosiaalipalveluiden verkkoneuvonnassa. Pro gradu –tutkielma. Lapin yliopisto.